Tämä blogi alkaa ajankuluna Vantaalla lentokentällä. Lento on myöhässä kolmatta tuntia. Jatkolennolle ei ehdi. Lontoon pää keksii miten matkanne jatkuu, menette siellä vaan tiskille. Mutta ei Delhiin ennen huomista lennä mikään. Päätti kuitenkin tsekata minut sisään myös sille jatkolennolle, jolle ei voi ehtiä. Vai aavistaako että senkin lähtö on kolme tuntia myöhässä. Tuskin.
Ei auta että yritän vinkua konferenssista. Violenttia ekstremismiä preventoidaan ainakin aluksi ilman minua, luultavasti. Unesco Conference on Preventing Violent Extremism, kaksi päivää Delhin lentokenttähotellissa. Uimapuku on turhaan laukussa, tasaan aikaeroa uimalla -puoltapäivää olisi kaivannut. Mutta hyvä, että on pelkkä käsimatkatavara, toiveita että se on samassa paikassa kuin minä. Tai ehtii senkin tässä vielä hukata.
Kahdeksan euron kahvilappu. Sai kahvin ja syötävänkin kun maksoi itse lisää. Eivät taida tietää mitä kahvi ja halvin syötävä maksaa kentällä kun tuolla summalla jakelevat. Seuraavaksi tulee nälkä ja lentokenttähotelliin pääsee söhringin jälkeen varmaa aamuyöstä odottamaan jotain klo 05 lähtevää konetta eikä siellä ole mikään paikka auki paitsi joku automaatti joka ei toimi euroilla eikä kortilla. Ostin suklaapatukoita. Vielä tunti mahdolliseen lähtöön.
Ehkä opiskelen uudelleen sisäministeriön asiakirjaa Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma. Ensimmäisenä kohtana on "lisätään osaamista". Sitä tässä on tarkoitus minunkin yrittää, mutta BA sabotoi.
Ei auta että yritän vinkua konferenssista. Violenttia ekstremismiä preventoidaan ainakin aluksi ilman minua, luultavasti. Unesco Conference on Preventing Violent Extremism, kaksi päivää Delhin lentokenttähotellissa. Uimapuku on turhaan laukussa, tasaan aikaeroa uimalla -puoltapäivää olisi kaivannut. Mutta hyvä, että on pelkkä käsimatkatavara, toiveita että se on samassa paikassa kuin minä. Tai ehtii senkin tässä vielä hukata.
Kahdeksan euron kahvilappu. Sai kahvin ja syötävänkin kun maksoi itse lisää. Eivät taida tietää mitä kahvi ja halvin syötävä maksaa kentällä kun tuolla summalla jakelevat. Seuraavaksi tulee nälkä ja lentokenttähotelliin pääsee söhringin jälkeen varmaa aamuyöstä odottamaan jotain klo 05 lähtevää konetta eikä siellä ole mikään paikka auki paitsi joku automaatti joka ei toimi euroilla eikä kortilla. Ostin suklaapatukoita. Vielä tunti mahdolliseen lähtöön.
Ehkä opiskelen uudelleen sisäministeriön asiakirjaa Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma. Ensimmäisenä kohtana on "lisätään osaamista". Sitä tässä on tarkoitus minunkin yrittää, mutta BA sabotoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti