Sumein silmin kotiin

Työpajojen välissä unohtui tiimarilasit pöydälle, joku muu oli nopea ja sinne meni kehitysapuun. Eipähän tarvitse lukea kotimatkalla mitään.

 

Viimeinen työpaja Digital citizenship competences opettaa, että netin käyttöä pitää opettaa. netti voimaannuttaa. Youtube pelastaa maailman. Alkuun vähän kerrottiin suomalaisen tutkimuksen tuloksista, että netissä kiusataan ja lietsotaan väkivaltaa.

 

Resiliensin rakentamista halutaan. Nuoria ei voi suojata netiltä. 125000 tietoa haulla ”how to join ISIS”.

 

Ruokatauolla tuli luvattua OPH-visiitti Sri Lankasta tulevalle Suchith Abeyewickremelle ja koulukontakteja lisäksi. Mahtaakohan tamilimiestä näkyä Hakaniemessä, selitti kyllä että matkarahat on omasta takaa. Vikas toi terveiset Goran perheeltä ja lahjaksi pienen elefantin. Ei tietenkään ollut vastalahjaa, tyhmää lähteä ilman sellaista tähän suuntaan maailmaa. Vikas on nuori ja moderni, ehkä se ymmärtää, perheensä ei. Perhe ei kyllä ymmärrä sitäkään että tulen Delhiin enkä matkusta Vijayawadaan heitä tervehtimään.

 

Kirjauduin myös lennolle ja yritin kysyä Finnairin tsättihenkilöltä miten aikaisin pitää olla Delhin kentällä. Osasi vastata, että kannattaa kysyä Delhin kentältä. Miksi ihmeessä Finnair maksaa jollekin netissä roikkumisesta, jos ei siitä synny maailmaan muuta lisäarvoa kuin asiakkaan huvittunut harmistus.

 

Nyt kysytään Why has ICT become the tool of choice for radicalizing youth. EIkö se ole the tool kaikkeen mahdolliseen? Millainen olisi ICT for re-radicalization, pohditaan. Opetetaan nuoria vastaamaan nettikeskusteluissa positiivisesti ja rakentavasti. Täällä nuoret tarkoittavat ikäryhmää alle 30v aikuiset. Aika vähän puhutaan peruskoulu- tai lukioikäisistä ylipäätään. Kuitenkin asenteet alkavat fiksautua kymmenen ikävuoden kieppeissä, eli siinä tai ennen sitä pitäisi vaikuttamisen alkaa.

 

Ystäväni Arno kirjoittaa samaan aikaan US blogissa Järki käteen Helsingin opetuslautakunta, Digi digi digi, pää on pipi: ”Överiksi menevä digitalisaatio ei ole harmitonta. Jos tottuu liian yksipuolisesti pyörimään sekavissa nettirihmastoissa, pitkäjänteinen ja paneutuva lukeminen alkaa tuntua työläältä. Tekstiin ei enää osaa uppoutua, kun aivot kaipaavat kärsimättömästi uutta ärsykettä.

Nobel-palkittu Daniel Kahneman puhuu ihmismielen kahdesta järjestelmästä. Systeemi yksi on nopea, intuitiivinen ja pinnallinen: se laskee, että 3+2=5. Systeemi kaksi on analyyttinen, hidas ja vaatii ponnistelua. Se laskee, mitä on 32 x 13 ja pohtii, sopiiko marxilainen yhteiskunta-analyysi nyky-Suomeen.

Pinnallinen nettipoukkoilu tapahtuu systeemissä yksi. Kun lukee syventyneesti kirjaa, käynnistyy systeemi kaksi. Juuri siihen koulun pitäisi valmentaa – analyyttiseen, syvälliseen ja kriittiseen ajatteluun. Silti en juuri näe opetushallinnossa huolta lukemisen vähenemisestä. Enemmän huolta kannetaan siitä, osaavatko opettajat riittävästi pelillistää opetusta.”

                                                  

Ehkäpä iso osa pve-e digitaidoistakin syntyy ihan muusta kuin digistä. Lasten ja nuorten osallistamisesta kenties.

 

Lopetussessiossa ei yllättäen olekaan juhlapuhetta, vaan kerrotaan mitä on UNESCOlta tulossa jatkossa:

- policy guide

- network distribution list

- www.GCEDclearinghouse.org (materiaaleja)

- global events

- country level capacity building

- develop digital learning tools and platforms for education for humanity

- establish global youth council to develop a youth-led guide PVE

- the talking across generations TAGe event series to influence education policies and practices

 

Policy guide -asiakirjaan pyydetään kommentteja. Siinä halutaan brittimalliin opettajista profiloijia, jotka koulutetaan havainnoimaan oppilaista vaaran merkkejä, jotka sitten raportoidaan koulun erilliselle pve-henkilölle toimenpiteitä varten.

 

Tämä ei istu suomalaiseen tai pohjoismaalaiseen ajatukseen oppilashuollosta, joka huolehtii oppilaista kokonaisvaltaisesti ja jonka puoleen käännytään aina kun oppilaasta ylipäätään herää huoli. Profilointia ei pidä tuoda kouluun, etenkään kun ei ole laajoissa tutkimuksissakaan osoitettavissa mitään erityistä radikalisoitumisen varhaista merkkiä, mikä poikkeaisi niistä yleisistä merkeistä, joista huomaa, että oppilaan asiat eivät ole aivan hyvin. Pve on yksi monista huolisektoreista, joista oppilashuollon ja opetushenkilöstön tulee olla tietoisia.

Aamulla kotiin. pveDelhi lopettaa.

Intia on taas kohdallaan

Uima-altaalla ihana intialainen kaupunkiaamu. Lämmin tuuli, lievästi saastunut ilma, auringon häivä, kukkien tuoksu, lintujen äänet. Altaan vesi intialaisittain kylmää - ovatkohan kylmentäneet jonkun valittavan asiakkaan vuoksi.

Aamiaisella muistan että täällä saa kun pyytää. Onion dosa on ”ofcourse, madam” ja Intia on taas entisensä. Päivän Hindustan Times muistaa etusivulla kuolleita sotilaita ja uhkuu kostoa Pakistanille.

 

Työpajapäivä alkaa riikinkukkohuone kolmessa otsikolla Straight talk: building key competencies for the prevention of violent extremism. KP Mohanan ja Marilee Bresciani Ludvik alustavat, Irshad Manji johtaa. Ajatteluntaidot esillä ensin, sitten leijutaan mindfulness virrassa stoalaisten kautta buddhan oppeihin - tosin niillä kaikilla on nyt ihan uudet nimet ja nämä viisaudet on keksitty viimeaikoina neurotieteen ansiosta. I see you. Live long and prosper. Science fiction leffoilla on pointtinsa, compassion for all life forms, may the force be with you!

 

Sitten puhutaan siitä että oikean asian ajajat kyseenalaistetaan. Yhteisöjen johtajien vaikutusvalta. To seek for common ground keskusteluihin. Yhteen identiteettiin kangistuneena on vaikea olla kiihtymättä/loukkaantumatta. Kyselevän mielen pitää tunnistaa tunteensa, nähdä itsensä ja maailma yhtä aikaa. Pitääkö meidän kompetenssikukkaan lisätä tunnetaidot, vai ovatko osa identiteettiä, vai hömppää.

 

Filosofiaa lapsille suositellaan ajatteluntaitoihin. P4C rulaa. Intian perustuslaki esillä jälleen: “Article 51 (A) says that “it shall be the duty of every citizen of India to develop the scientific temper, humanism and the spirit of inquiry and reform”.

Vikas Gora puhuu humanistiliikkeestä ja haluaa että kouluissa saa kysyä ja tutkia. Pohditaan maailman lapsia joilla ei ole ja joille ei tulekaan nettiyhteyksiä.

 

Päästään integriteettiin, kasvatetaan koko lasta ja education does not stop in the classroom. Rationalismi kyseenalaistaa myös itsensä, siinä ero fundamentalismiin. Loppusanat Gandhilta: Be the change that you want to see in the world.

 

Here we go again, työpaja 2 Addressing intolerance and extremism through universal values in curriculum. Avaussanoina altruism, compassion, nonviolence. Nyt menee vaikeaksi, ensimmäinen kysymys: If God is one, why is there inequality among God’s Children? Are some people the children of a lesser God? Ja minä kun on olen “one of the nones”, uskonnoton, enkä minkään sortin jumalan lapsi. Enkä ajattele nyt liittyä mihinkään spirituaaliin revoluutioon, vaikka kutsutaan. Nyt alkoi rukoussessio. Goodbye workshop 2, vaihdan lajia.

 

Ojasta allikkoon, Citizenship education alustaja on Kanadasta, ranskaksi tietysti ja tulkkauslaitteet loppu. Persoonan responssista puhutaan, ja tästä maailmasta - tartun tähän maailmaan ja taistelen urhoollisesti palomuurihälytyksiä vastaan. Unesco Asia-Pasific kouluttaa opetusalan henkilöstöä kaikissa hyvissä asioissa, myös väkivaltaisten ääriliikkeiden ehkäisyssä.

Korea maailman johtaja clobal citizenship educationissa. Ranska kertoo ranskaksi: ohjelma on, tärkeä, kompetensseja kasvaa ja osallistutaan ja Eurooppa reflektoi maailman tilannetta, voila. Ranskaa osaamaton ajatus karkaa pohtimaan josko kuitenkin edellisen työpajan rukousten sietäminen olisi kasvattanut hyvää karmaa. Toisaalta ranskan kuuntelu auttaa etäännyttämään ideniteettiä maailman kärsimyksestä ja kasvattaa compassion-taitoja. 25min ruokataukoon.

 

Professori James H. Williams, (mies, joka uima-altaalla kertoi japanilaisystäviensä mielestä näyttävänsä muumipeikolta, joka on kai suomalainen, mutta jonka kuvaa hän ei ole löytänyt. Autoin näkemään muumipapan ja selitin muumien olevan kilttejä.) kertoo että formal educaton on pve:ssä huono, mutta parasta mitä on tarjolla. Tarvitaan koulun ja koulun ulkopuolisen osuutta, systemaattisuuden ja joustavuuden yhdistelmää.

 

Keskustellaan global citizenshipin määritelmästä ja sisällöstä. Ranska ja Kanada ovat ilmeisen eri mieltä jostakin, ainakin liivipukumiehen kädet heiluvat sen oloisesti, ja Kanada vastaa painokkaasti. Williams kuvaa, että USAn koulusysteemi hajanainen, eikä yksimielisyyttä globaalikasvatuksesta ole. Nationalismi vaikeuttaa globaalikasvatusta. Myös populismin ja nationalismin vastustaminen kuuluu globaalikasvatukseen.

 

Esitetään, että globaalikasvatus varmaan toimii Euroopassa, mutta kysytään mitä antia sillä olisi aivan toisenlaisissa maissa. Kerrotaan, että Eurooppa on muuttunut nopeasti, jo lentokentällä tuntee olevansa the other.

 

Korea sanoo, että kukaan tässä huoneessa ei ole tyytyväinen maansa koulutukseen. Minä kyllä olisin, pops ja lops on kelpoisen hyvät ja kompetenssikukka kaunis. Eurooppalaisen ja suomalaisen asenneilmapiirin muuttumisessa lienee lähiajan työmaa. Lunch finally.

Haluan kertoa teille (vaikkei se liity mihinkään eikä varsinkaan aiheeseen)

Iltapäivällä päästiin keskusteluihin. Väki jakaa kokemuksia innokkaasti - siis kertoo omista saavutuksistaan ja järjestöistään, oikein kunnon kilpalaulanta. Sivujuoni on naiivi usko veljeyteen ja hyvyyteen - kaikki maailman ongelmat ovat väärinkäsityksiä, kun tykätään toisista ja ymmärretään niin ongelmat häviää ja ollaan samaa mieltä. Zum Evigen Frieden on realistisempi kuin osa näistä puheista. Nukuttaa yli espresson voiman.

 

Vaikea löytää osaan asioista tarttumapintaa senkin takia kun valtaosa äänessäolijoista on maista joissa yhteiskunta ja koululaitos on niin kovin erilainen. Totta on tietenkin, että maailma on blue dot ja että nyt on nuoria suurin määrä ikinä. Joku uskoo, että kokonainen sukupolvi on jo hukattu, en tavoittanut minne olisivat kadonneet olemaan väkivaltaisia ja vieraantuneita.

 

Boko Haram, Niger. Senegalin lapsikerjäläiset värväyksen kohteena. Yli puolet lapsista on lopettanut koulun kahteentoista ikävuoteen mennessä.

Saksalaisen poliisin mielestä vanhemmat ei hoida rooteliaan, päästävät lapset nettiin ja ostavat kännyköitä kymmenvuotiaille. Kun ei poliisi voi netissä roikkua yötäpäivää.

 

Poliittisesti neutraalia kansalaiskasvatusta ei ole, sanoo seuraava puhuja. Ja kritisoi kansainvälisten järjestöjen citizenship education -ohjelmia. Point there.

 

Rangaistuksissa on väkivallan alku. Toista ei voi muuttaa, ainoastaan itsensä. Äideillä on rooli radikalisoitumisessa ja sen ehkäisyssä. Puhutaan edelleen yksittäispuheenvuoroja edellisen puhujan ohi.

 

Miksi mä olinkaan täällä? Sisäministeriö vastaa:

yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuuden, turvallisuuden tunteen ja yhteiskuntarauhan vuoksi… ekstremistinen väkivalta on tosiasiallisesti hyökkäys myös demokraattista järjestelmää kohtaan… Väkivaltaista ekstremismiä ennaltaehkäisemällä vähennetään terrorismin ja joukkosurmien uhkaa.

Tutkimusten mukaan kuitenkin rangaistusjärjestelmä ja rangaistusten pelko ennaltaehkäisevät väkivaltaa heikosti.

 

Ekstremistinen väkivalta kiihdyttää itseään. Se rohkaisee samanmielisiä väkivaltaan ja provosoi muita väkivaltaisia ääriliikkeitä vastaiskuihin. Ekstremistisen väkivallan lisääntyminen aiheuttaa usein väkivallan kierteen, jota on hyvin vaikea katkaista, koska eri osapuolet kannustavat toisiaan väkivaltaan.

 

Väkivaltaisen äärioikeiston toiminta on lisääntynyt. Väkivaltainen äärioikeisto voi muodostaa paikallisesti rasistiseen rikollisuuteen liittyviä ongelmia, sillä se kohdistaa väkivaltaa erityisesti etnisiin vähemmistöihin ja antifasisteihin.  Väkivaltaisen äärivasemmiston toiminta liittyy usein mielenosoituksiin. Suurin väkivallan uhka kuitenkin on eri motiivein väkivaltaansa perustelevat yksittäiset toimijat, joiden toimintaa on vaikea ennustaa ja paljastaa. 

 

Nyt halutaan opettaa lapsia ymmärtämään islamia, ainakin hindulapset. Työkoneen palomuurihälytys hälyttää kahden minuutin välein. Pitää näyttää positiivisia filmejä. Ja panna ihmiset keskustelemaan. Rahaa toimintaan - no sitä mäkin kannatan, jos palomuuri antaa. Kulttuureista pitää oppia.

 

Paneelin lopetuskierros, suositus kouluille:

Eri sektoreitten vastuut pitää määritellä yhteistyötä varten. Koulut ovat oppimista varten, ei saa rajoittaa keskustelunaiheita. Opettajankoulutusta. Emotional intelligence, tunteitten hallintaan opetusta. Holistinen lähestymistapa, kaikki aggressiivinenkaan puhe ei liity väkivaltaan, ei saa stigmatisoida. Koulut yhteistyöhön kaikkien kanssa. Vihaelementit pois opetusohjelmista. Katsomusten ja kulttuurien kunnioitusta.

 

Äkkiä uimaan ja sitten iltavastaanotto, jossa ”sorry madam, the bar is not open”. Aukesi kyllä sitten ja kaksi lasia viiniä sai, maukkaitten intialaisten pikkupalojen kera. Tilaisuus oli ulkona, joten ihan ohjelman mukaista aikaa ei viitsinyt hikoilla.

 

Materiaaleja löytyy täältä www.GCEDclearinghouse.org

Varsin hyvä video on täällä https://youtu.be/79MTkVumCcQ

Työpäivä Formally Opened

Aamu-uinti ja aamiaiselle, jossa odotti onion dosa -intianherkun “my brother”, masala dosa coconut, coriander ja ginger chutneyn kera. Loistava alku päivälle.

 

Oveen oli ilmestynyt päivän lehti Hindustan times, pääotsikkona terroristi-isku Intian armeijan sotilaita vastaan Uri-nimisessä paikassa Jammu-Kashmirissa, Pakistanin rajan tuntumassa siis. Kostoa luvassa. Koti-Suomen uutisissa pyörii asema-aukion uhri, rasismi rikoslakiin ja rehabilitoitunut HH. Väkivaltainen extremismi siis vahvasti esillä.

 

Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sisäministeriön toimenpideohjelmassa sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen. Väkivaltainen ekstremismi ei ole rikosoikeudellinen käsite. Ekstremistinen väkivalta ei välttämättä ole kumouksellista, ja se kohdistuu usein viholliseksi määriteltyyn ryhmään tai yksilöihin. Se aiheuttaa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta paikallisesti, esimerkiksi yksittäisissä kaupunginosissa tai asuinalueilla ja voi kohdistua myös omaisuuteen. Esimerkkinä voidaan mainita törkeä tuhotyö, jonka kohteena on vastaanottokeskus. Rikokset, joiden motiivina on viha tai rasismi, voivat olla myös ekstremistisiä rikoksia.

 

Väkivaltainen radikalisoituminen on prosessi, jonka myötä yksilöt päätyvät käyttämään väkivaltaa tai uhkaamaan sillä, kannustamaan siihen tai oikeuttamaan se aatemaailmalla perustellen. Radikalisoitumisen taustalla on aina useita syitä, eikä radikalisoituneilla henkilöillä ei ole yhtä profiilia. Radikalisoitumisen taustalla vaikuttavat tekijät liittyvät yksilöön, hänen elämäntilanteeseensa ja yhteiskuntaan. Yhtenä tärkeimmistä tekijöistä mainitaan usein ulkopuolisuuden kokemukset, syrjintä ja rasismi. Myös ongelmat toimeentulossa ja syrjäytyminen voivat edistää radikalisoitumista, mutta eivät yksin sitä selitä. Tilannetekijät vaikuttavat siihen, miksi jotkut yksilöt radikalisoituvat ja toiset eivät.

 

Aatemaailmalla tarkoitetaan tässä toimenpideohjelmassa jaettuja ajatusrakennelmia, joiden lähtökohtina ovat tulkinnat ihmisryhmistä, maailmasta, uskonnosta, ihmisten ja valtioiden välisistä suhteista, ihmisarvosta, pyhästä sekä ei-pyhästä tai vastaavista sekä yksilön toimintaa ohjaavista uskomuksista.

 

Terrorismi on aina väkivaltaista ekstremismiä, mutta kaikki väkivaltainen ekstremismi ei ole terrorismia. Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset on määritelty rikoslaissa. Terroristinen väkivalta on kumouksellista, ja sen kohteena ovat valtiot ja kansainväliset järjestöt. Terrorismin tavoitteena on aiheuttaa vakavaa pelkoa väestössä laajasti.

 

 

Aamupäivän avajaispuheissa kerrottiin että meillä on disappearing past ja undetermined future. Maailman suurimmat uhat ovat ydinsota, ilmastonmuutos ja terrorismi. Rauhankasvatus ei tutkimuksen mukaan korreloi empatiakyvyn kanssa. Niinpä opetuksessa tarvitaan kolmen yhdistelmää 1. inquiry oriented education (critical thinking) 2. firing Gandhi neurons, (self esteem, empathy, compassion) 3. moral courage to change, take risk tietää Mahatma Gandhi Institute of Education for Peace and Sustainable Development.

 

Erinomainen lyhyt video väkivaltaisen extremismin syistä, luvattiin jakaa, laitan linkin kun ilmestyy.

 

Koulujen työstä väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi sanotaan, että jotain tarttis tehdä vaikka Koulu ei ongelmaa varmaankaan poista. Pitäisi estää sellaisen arvomaailman syntyminen, missä ei ole tilaa kuin yhdelle ajatukselle. Tärkein yksittäinen asia kouluissa on inkluusio, joka luo moninaisuuden kunnioitusta. Ja sitten mietitään miten valmiita koulut ja opetussuunnitelmat ovat tähän, kun nyt väkivallattomuus ja ihmisoikeudet ovat huomattavasti enemmän esillä opetuksessa kuin moninaisuus, ja yhteisiä arvoja on helpompi opettaa kuin moninaisuuden arvostamista. Sanalistaan karttuu inclusive, respects diversity, resilience, trust, school is a safe place for discussion. Asioiden oppimisesta huomiota yhteisön rakentamiseen, arvoihin ja asenteisiin, toivoo Unescon edustaja.

 

Resilience kääntyy huonosti suomeksi, kimmoisuus ei istu opetuksen tavoitteeksi eikä oikein kuvaa kykyä vastustaa mustavalkoisia asetelmia ja sietää vaikeuksia ja epävarmuutta, sinnikkyys on vähä parempi.

Sanakirja sanoo the ability of a substance or object to spring back into shape; elasticity, the capacity to recover quickly from difficulties; toughness.

 

Paneelissa otetaan esille väkivaltaa tukevat poliittiset puolueet ja puhutaan demokratiasta, joka voi lopettaa ne puolueet. Media saa syytteitä, rooli on hukassa väkivallattomuuden edistämisen suhteen - vaikka aluksi kyllä sanottiin, että ketään ei sitten syytellä vaan etsitään yhdessä ratkaisuja.

 

Maailma on pienempääkin pienempi, lounasjonossa seisoo tutulta näyttävä intialaisnuorimies - montaa ihmistä en Intiasta tunne. Sanoo nimekseen Vikas ja siinä hän on edesmenneen mieheni hyvän ystävän Lavanamin nuori sukulainen ”Young Vikas”, Goran perheen nuorin lupaus, jonka olen vuosikymmeniä sitten koululaisena tavannut ja sittemmin kaikissa rationalisti- ja humanistitapaamisissa kuullut hänen vaiheistaan. Vikas on Rotary World Peace Fellow, International Development, Humanitarian Leadership, DRR & Strategic Management Consultant, jatkaa sukunsa Gandhi-työtä. Yhdet hyvät nuoret kädet lisää tulevaisuutta kannattelemaan.

Linkki toimii vihdoin

http://mgiep.unesco.org/live-video/

ja pääset seuraamaan konferenssia

Twiitit ovat täällä

twitter.com/UNESCO_MGIEP/with_replies

Orientaatiota

Aamulla alkaa UNESCO International Conference on the Prevention of Violent Extremism through Education. Taking Action 19-20 September 2016 hotelli Novotelin Riikinkukko-konferenssitilassa.


Päivän mittaan olen orientoitunut tulevaan.

Kävin katsomassa kokoustilan, siellä oli intialaisia sydänspesialisteja. Viereisestä kahviosta ostin suomalaisittainkin ylihintaisen lattekahvin, turhaan etsin listalta intiansuosikkiani onion dosaa. Oli modern Indian cuisine. Päädyin peri-intialaiseen room serviceen, chicken biriyani, garlic nan ja freshlimesoda.

Huomisaamun teema on What can education achieve against extremism?  Siitä on meillä sisäministeriö linjannut tehtävänannon näin:

toimenpide 6. Lisätään osaamista, asiantuntemusta ja tietoa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyssä. Tavoite on, että ammattilaiset ja järjestöjen edustajat, jotka perustyössään kohtaavat henkilöitä, jotka ovat väkivaltaisesti radikalisoituneet tai radikalisoitumassa, tunnistavat nämä yksilöt ja osaavat toimia radikalisoitumiskehityksen katkaisemiseksi. Edistetään tutkimustoimintaa, joka lisää tietoa väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä.

toimi 14. Opetushallituksen ja aluehallintovirastojen järjestämien täydennyskoulutusten painopisteitä määriteltäessä otetaan huomioon työkalujen ja osaamisen lisääminen propagandan, väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin tunnistamiseksi ja sen käsittelemiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa. (Vastuu OKM, OPH, aluehallintovirastot).

toimenpide 10. Vahvistetaan lasten ja nuorten kykyä tunnistaa ja suojautua väkivaltaan yllyttäviltä viesteiltä ja vaikuttamiselta. Tavoitteena on, että lapset ja nuoret pystyvät itse ja yhdessä muiden kanssa torjumaan väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin yllyttäviä viestejä ja propagandaa.

toimi 27. Lapset ja nuoret pystyvät itse ja yhdessä muiden kanssa tunnistamaan ja torjumaan väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin yllyttäviä viestejä ja propagandaa. Medialukutaito on yksi keskeisin taito, joka vahvistaa lasten ja nuorten kykyä ja osaamista torjua propagandaa ja viime vuosina levinnyttä ns. vaihtoehtoista viestintää. Vuonna 2014 vahvistetuissa esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa sekä vuonna 2015 vahvistetuissa lukion opetussuunnitelman perusteissa medialukutaito sisältyy osana laaja-alaista osaamista monilukutaidon osaamiskokonaisuuteen sekä on läpäisevästi sisällytettynä perusopetuksen eri oppiaineisiin. Lisäksi uusissa perusopetuksen perusteissa ihmisoikeudet ja demokraattiseen yhteiskuntaan kasvaminen ovat saaneet aiempaa suuremman merkityksen. Medialukutaitoa edistetään koulujen lisäksi mm. nuorisotyössä, kirjastoissa ja järjestöissä (vastuu OKM, OPH, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI).

toimi 29. Tutkimusten mukaan suomalaisilla nuorilla, erityisesti nuorilla pojilla, on varsin paljon ennakkoluuloja etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Ennakkoluulot ja niihin liittyvä vieraan pelko perustuvat usein tietämättömyyteen. Vahvistetaan kulttuuri- ja globaalikasvatusta kouluissa ja vapaa-ajan toiminnoissa, nuorten mahdollisuuksia vierailla erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä (esim. kirkot, moskeijat, synagogat jne.) ja luodaan mahdollisuuksia keskusteluun ja vuoropuheluun eri uskonnoista. (Vastuu: oppilaitokset, nuorisotoimi, järjestöt, uskonnolliset yhteisöt).

Tämän miettimisestä tuli vallan hiki, tutustuin uima-altaaseen ja otin annoksen aurinkoa ja Delhin savusumua.




Mikähän on tuo huumaavantuoksuinen kukkiva puu?

Vodkaturisti VS300

Sunnuntai klo 9.55 jotain aikaa, Novotel elää  12.25 hetkeä.


Violentti eksremismi on ilmeisesti iskemässä tänne koska tämä lentokentän kupeessa keskellä ei mitään oleva hotellialue on vartioitu ja aidattu korkealla verkkoaidalla. Alueelle tullessa auton check point. Hotellin pihaan ajaessa auton perusteellinen tarkastus, moottoritila, pohja jne. Hotellin ovella samanlainen turvatarkastus kuin lentokentällä.


Ensivaikutelmalta hotelli on juuri niitä joihin ei kannata mennä. Rahat menee mutta mikään ei toimi, kun väkeä on liikaa tekemässä. Ovella siis minua auttamassa kolme virkailijaa, yksi passia varten, yksi lentolaukulle ja yksi pikkurepulle. Passi meni, tavaroista en luopunut. Virkailija siis kantoi passia sen kaksi metriä, voidakseen ojentaa sen tiskin takana olevalle virkailijalle, joka ojensi sen sille, joka kirjasi sisään. Sitten ohjattiin kahden hengen voimin hissiin (olis ollut se reppu ja lentolaukku). Ilmeisesti aavistivat, että tippiä ei tule, joten huoneeseen asti seurasi vain yksi.


En muistanut selvittä Opetushallitusken tippipolitiikkaa, joten jäivät raukat kokonaan ilman. Intiassahan homma toimii yleensä niin, että valitaan yksi luottopalvelija, joka saa kantaa sen laukun huoneeseen, ja tipataan sitä aluksi huomattavan suurella summalla, jonka ansiosta se käöy puolen tunnin välein kysymässä josko jotain tarvittaisiin - näin kaikki tarpeellinen saippua, vessapaperi, sähkö, lämmitin/viilennin, vesipullot, pyykki yms hoituu heti kättelyssä ja sitten voi ruveta neuvottelemaan kuljetuksia yms. Kun en antanut tippiä niin saan olla rauhassa koko reissun. Voi myös olla että huonepalvelusta ei tule ruokaa, vaikka tilaisin - sitä en huomannut ajatella kun valitsin tämän tipittömän moukkalinjan. Ei kyllä olisi varaakaan tipata tämän hotellin taksoihin sopivaa. Mikä onkin ongelma ruokailun suhteen, koska koko alueella ei ole muuta kuin hotelleja. Yhden aterian isot tipit varmaan pakko maksaa ennen konferenssiruokintaan pääsyä.


Loppujen lopuksi täällä siis vain tuntia myöhemmin kuin alkuperäisellä lennolla, vaikka mutkia riitti matkaan. Lontoon lennolla tulivat kertomaan, että lentoyhtiö on buukannut minulle toisen firman lennon vielä samalle illalle. Sain paperinpalan, jossa oli e-lipun numerosarja ja ohjeen kysyä sitä jostain. Ei siis lennon lähtöaikaa, ei numeroa ei mitään. Lento laskeutui siten, että alkuperäiseenkin olisi voinut ehtiä, joten järkeilin, että katson taulusta ja menen siihen Delhin lentoon, jossa vielä boarding auki. Taulu näytti Delhi terminaali 4, joten juoksin sinne, tai bussiluukulle asti. Bussimatkaa kolmosesta neloseen olikin sitten 20min, päälle turvatarkastusjonotus, laukun perusteellinen tutkinta, joten kello oli sata ja lento varmasti lähtenyt. Menin lähimmälle transfertiskille paperilappuni kanssa kyselemään uutta lentolippua. Pyörittelivät päitään. Lopulta kiltti airfrancen nuori nainen suostui soittamaan ohjeita jostakin, ja osasikin kertoa, että ihan väärä terminaali, olisi olut se mistä tulin, mutta nyt sinne ei enää ehdi ja pitää mennä terminaaliin viisi, josta joku roudaa hotellille ja selvittää miten matka jatkuisi. Sen verran harmitti, että ajattelin kuitenkin mennä ensin sinne oikealle portille haukkumaan huonoista ohjeista. Bussi ajoikin takaisin oikotietä, vain 12min, jonoton turvatarkastus (tosin laukun läpikatselmus jälleen) ja virginatlanticin tiski suoraan edessä. Onneksi en suoraan aloittanut palautekeskustelua, vaan annoin se numerosarjalappusen ja tuossa tuokiossa, kun ruumaan menevää tavaraa ei ollut, virkailijasetä olikin selvittänyt minut lennolle, joka oli jo lähtövalmis. Juoksin lupaukseni mukaisesti koko melkein kilometrin koneeseen, puolimatkassa oli oikein kirittäjä antamassa radiopuhelimella juoksun väliaikatietoja koneeseen.


Tuli juostua vuoden kuntoilut, läpimärkänä ja tärisevänä pääsin oikealle paikalle ja sain soitettua Delhiin hotelliin informatiivisen puhelun "This is me, my flight has been changed, please the pick up service....sorry I don't know the arrival time.... no I don't know the flight number... " Onneksi vierusmatkustaja pelasti ja kertoi hotelliin VS300-lennon tiedot ja matkaelämä asettui raiteilleen.  Sitten päästäänkin siihen vodkaturistikohtaan. Leffa, peitto, ruoka ja punaviini. Ja vähän vino pöytä ja eläväinen edessäistuja. Vaaleat matkahousut saivat kunnon kaadon. Onneksi oli mielessä Sirkun pettämätön marttaohje, punaviini lähtee vodkalla, sitä paremmin mitä nopeammin ja enemmän kaataa tahran päälle. Koneen takaa pikaisesti minismirnoff ja vessaan. Varsin hyvin lähti punaviini, mutta en tullut ajatelleeksi, että se vodkassa uitettu housun osa tuoksui aika vahvasti ennen kuivumistaan. Pakenin paikalta unten maille, herätessä oli melkein Delhi ja kuivat melkein tahrattomat housut.


Huoneeseen päästyä sen verran nuhruinen olo, että iski reppureissaajan rutiinit - äkkiä suihkuun ja kaikki hikiset vaatteet mukaan. Olen siis perustanut Novotel Self Laundryn, toivottavasti kuivavat pian ettei siivooja näe ja laskuta OPH:n luottokorttia kylppärin luvattomasta käytöstä pyykkitupana. Kortilta otettiin huoneen laskun lisäksi varaus mahdollisten incidenttien katteeksi. Tämän hotellin standardeilla pyykit voi olla  incident. Tai sitten täällä ei tiedetä mitä pyykit on koska tuskin nämä vieraat tai edes tämän paikan työntekijätkään itse pyykkejään käsittelee.


Vielä kun saisi tämän huoneen ilmastoinnin uskomaan, että en halua 21 vaan 24 astetta ettei tarvitse tässä läppärisohvannurkassa palella.

Kohti Delhiä

Tämä blogi alkaa ajankuluna Vantaalla lentokentällä. Lento on myöhässä kolmatta tuntia. Jatkolennolle ei ehdi. Lontoon pää keksii miten matkanne jatkuu, menette siellä vaan tiskille. Mutta ei Delhiin ennen huomista lennä mikään. Päätti kuitenkin tsekata minut sisään myös sille jatkolennolle, jolle ei voi ehtiä. Vai aavistaako että senkin lähtö on kolme tuntia myöhässä. Tuskin.


Ei auta että yritän vinkua konferenssista. Violenttia ekstremismiä preventoidaan ainakin aluksi ilman minua, luultavasti. Unesco Conference on Preventing Violent Extremism, kaksi päivää Delhin lentokenttähotellissa. Uimapuku on turhaan laukussa, tasaan aikaeroa uimalla -puoltapäivää olisi kaivannut. Mutta hyvä, että on pelkkä käsimatkatavara, toiveita että se on samassa paikassa kuin minä. Tai ehtii senkin tässä vielä hukata.


Kahdeksan euron kahvilappu. Sai kahvin ja syötävänkin kun maksoi itse lisää. Eivät taida tietää mitä kahvi ja halvin syötävä maksaa kentällä kun tuolla summalla jakelevat. Seuraavaksi tulee nälkä ja lentokenttähotelliin pääsee söhringin jälkeen varmaa aamuyöstä odottamaan jotain klo 05 lähtevää konetta eikä siellä ole mikään paikka auki paitsi joku automaatti joka ei toimi euroilla eikä kortilla. Ostin suklaapatukoita. Vielä tunti mahdolliseen lähtöön.


Ehkä opiskelen uudelleen sisäministeriön asiakirjaa Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma. Ensimmäisenä kohtana on "lisätään osaamista". Sitä tässä on tarkoitus minunkin yrittää, mutta BA sabotoi.